Pois saippuakuplasta

En oo pitkään aikaan saanu aikaan kirjotettua tänne mitään. Paljon on kuitenki tapahtunu! Viime perjantaina tuli taas uudet leiriavustajat, ja mun ystävät Miri, Cynthia ja Sarah lähtivät siis pois. Uudet leiriläiset tuli sitten lauantaina, ja nyt niitä on vaan 11 kappaletta, todella vähän siis. Se on jopa hieman tylsää, kun ei tapahdu niin paljoa. On pitäny keksiä siis vähä erikoisjuttuja, kuten naamiaispäivä. Kaivettiin ullakolta kaikkia vanhoja outoja vaatteita, ja pukeuduttiin niihin, ja pidettiin niitä koko päivä. Mulla on joku lasten intiaaninaamiaisasu.

Sitten maanantaina koitti kauan odotettu päivä. Mulla oli tiistai vapaata, eli maanantai-illalla töiden jälkeen lähdin pyöräilemään kohti Nordenin keskustaa, jossa Mirillä ja Cynthialla on loma-asunto. Pääsin lähtemään vasta ysin jälkeen, ja matkaa on siis se 15 km... Se oli aika vittumaista, mutta tänne en ois missään nimessä jääny, vaikka matkaa ois ollu puolet enemmänkin. Tavattiin kymmenen aikoihin, vietiin mun tavarat kämpille, ja tultiin sitten sellaselle kauppakeskittymälle hengaa. Miri ja Cynthia oli hoitanu juomapuolen, eli meillä oli 1 litran pullo Absolut-vodkaa. Eikä mitään blandista. Kolme jätkää tuli sit juttelee meille, ja sit lähettii niiden mukaan. Tavattiin siinä matkalla pari tyttöä, jotka kysy meiltä, että onko meillä ikää ostaa heille tupakkaa. Käytiin sit automaatilla, ja alettiin juttelee niiden kanssa. Tässä vaiheessa mulla alkaa olee jo muistikuvat vähän hatarat, mutta kerroin, että oomn suomesta, ja että missä oon töissä. Toinen tytöistä tunsi paikan. Alettiin sitten puhumaan hevosista, ja hän sanoo omistavansa viisi hevosta, ja että me voidaan tulla ilmaiseksi heille ratsastaa! Ehkä se oli vaan jotain kännipuhetta, mutta saatiin hänen puhelinnumero, katotaa onnistuuko se. Siitä jatkettiin sitten matkaa pyörällä Norddeichiin, ja ajoin Cynthian kanssa tandemilla, koska olin jo senverran kännissä, että en tuskin ois pysyny omalla pyörällä pystyssä. Vodka raakana teki tepposet, tähän loppuu mun omat muistikuvat. Olin kuulemma koisinu ilosesti pari tuntia siin nurtsilla, sit neljän aikoihin lähettiin takasinpäin.

Aamulla ihmettelin hetken että missä oon, sitten tajusin, eikä krapulaakaan ollu. Cynthian äiti oli tehny meille aamupalaa! Ihanaa kerrankin syödä terveellinen aamupala: TUMMAA leipää, leikkeleitä, tomaattia, kananmunaa, teetä ja appelsiinimehua. Tallilla kun on aina valkosta leipää ja sokerimuroja, hyi. Aamiaisen jälkeen käytiin suihkussa ja laitettiin ittemme valmiiks, sit lähettii pyöräilee yhelle toiselle tallille. Meille oli varattu maastoratsastus hyvässä ryhmässä, mutta heti kun päästiin tallille, niin tajusin, että retkestä tuskin tulee hyvä. Meitä oli joku 15 ryhmässä, ja osa oli pieniä shettiksiä. Yks aikuinen ei osannu ollenkaa ratsastaa, ja melkeen kaikilla oli liian pienet ratsut. Ohjaajia oli mukana kaksi, joista toinen oli joku 12 vuotias! Kun lähettiin liikkeelle, niin kukaan ei kertonu mitään järjestystä, missä mennään. Kaikki ratsasti vaan sikin sokin jonossa tai vierekkäin, ja ohitteli miten huvitti. Ratsastettiin asuinalueella pitkin teitä! Olin ilman satulaa, ja mun ponilla oli niin sairas ravi, että hyvä kun pysyin selässä. Sitten kun oltiin ratsastettu noin tunti asuinalueen asfalttiteitä, niin tultiin peltotielle. Yksi ei halunnut laukata, niin ravattiin tie loppuun, laukattiin se takaisin, ja sitten tultiin vielä kerran. Ekalla kerralla hevosia sai oikein kunnolla kannustaa, että ne laukkasivat. Yksi shettis jäi jälkeen, ja jäi seisokaan tien reunaan. Tie oli aika pitkä, joku 400 metriä, niin "ratsastuksenopettaja" ei sitä huomannut. Kun meidän piti laukata uudestaan, niin kaikki seisoskelivat ihme rykelmässä, eikä opettaja kunnolla ilmottanut, että nyt mennään. Hän lähti vaan itekseen kauheeta kiitoa, ja mun ratsu lähti perään. Mentiin aika sairasta kiitolaukkaa, ja olin ilman satulaa, niin oli vähän vaikea pysyä selässä. Sitten nään, että se poni, joka jäi viimeks jälkeen, seisoo keskellä tietä! Yritän pidättää- ei mitään vaikutusta, ja pelkään että me törmätään. Kuin ihmeen kaupalla mun hepo tekee jonkun ihmi kurvin ponin vierestä(tie oli todella kapea ja molemmilla puolilla oja) ja jatkaa samaa kiitoa. Vauhti oli niin kova, että mun kypärä liuku kokonaan pois päästä!!! Olin ihan kuset housussa, pidin toisellä kädellä harjasta ja toisella ohjista kiinni, ja toivoin etten putoa. Sillä siitä vauhdista ja ilman kypärää se ois ollu aika kohtalokasta. Vihdoin tie loppu, ja vauhti hidastu. Sitten oltiinkin melkeen jo takasin tallilla, ja kun pyöräiltiin takasin, niin haukuttiin retki ihan lyttyyn. Käytiin vielä jätskillä ja mäkkärissä, ja nähtiin yks niistä jätkistä, ja mua vähän hävetti. Sit kello oliki jo melkeen kymmenen, ja lähin pyöräilemään sen 15km takasin päin. Teki kyl hyvää päästä vähäks aikaa pois täältä!