Hengähdystauko

Täs on teksti jonka kirjotin aikasemmin junassa. Olin täällä pari päivää ilman nettiä, joten en päässy tätä heti laittamaan:

On taas ollu pitkä tauko päivittämisestä, mutta ihan hyvästä syystä. Viimeiset päivät tiistain vapaan jälkeen menivät tosi nopeesti. Samaa rutiinia ja paljon nukkumista, niin nopeasti olikin jo lauantai. Perjantai-iltana menin kuitenkin muiden mukaan alas, ja siitä tuli ihan hauska ilta vadelmaliköörin avulla. Vaikka täällä olikin aika perseestä, niin silti siinä on oma haikeutensa lähteä jostain paikasta pois, jossa on viettänyt kauan aikaa. Ja oli siellä mukaviakin ihmisiä, joille joutui sanomaan hyvästit. Perjantai-ilta venähti aika pitkäksi oli muutenkin aika alkoholintäytteinen, joten aamun puol seittemän herätys oli aika karu. Kävin suihkussa, söin aamupalaa, meikkasin, ja sitten olikin aika lähteä. Sanoin lapsille hyvästit, kun ne istuivat aamupalalla, ettei siitä tulisi hirveää kaaosta. Silti osa ryntäsi sieltä halaamaan mua. Hummel heitti mut juna-asemalle, ja nukuin melkeen koko matkan.

En mennytkään vielä uuteen paikkaan, vaan matka suuntasi kohti Bremeniä. Oltiin nimittäin sovittu mun poikaystävän kanssa, että vietettäisiin siellä pari päivää yhdessä, ja vasta sitten jatkaisin töitä. Todellakin ansaittu hengähdystauko! Nähtiin juna-asemalla, mentiin hetkeks lepäämään hotellille, ja lähettiin sit keskustaan päin. Ne pari päivää tuli todellakin tarpeeseen, ja oli ihanaa nähdä jotain tärkeää ja tuttua ihmistä pitkän ajan jälkeen. Oli taas kiva päästä puhumaan suomea, vaikka se alussa olikin vähän outoa. Syötiin hyvää ruokaa, pyörittiin kaupungilla, käytiin vähän ostoksilla ja testailtiin saksalaista kaljaa. Suomalaista olutta en pysty ees juomaan, koska se on niin pahaa, mutta saksalainen on jopa ihan miellyttävää. Kaikenkaikkiaan oli tosi mahtavaa, mutta se tekee uuteen paikkaan lähtemisestä vähän vaikempaa. Tekis mieli vaan jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen, eikä lähteä jonnekkin uuteen ja outoon paikkaan. Ei sitä yhtään tiedä, millasta siellä on, saattaa olla että siellä on yhtä tyhmää kun edellisessä paikassa. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan aleta jänistämään, joten nyt on takana haikeat jäähyväiset. Istun nyt junassa, ja reilun kolmen tunnin päästä oon mun uudessa "kodissa". Tässä vaiheessa voi vaan toivoa, että siellä ois asiat paremmin.