Party !

Oonpas ollu laiska kirjottamaan. Mutta pientä päivitystä tiivistetyssä muodossa siis luvassa. Viime viikolla oli normaalisti töitä, ja sitten viikonloppuna biletystä. Mulla oli nimittäin 18.9 synttärit. Oltiin siellä edellisessä paikassa vähän puhutti Mirin ja Cynthia kanssa että mentäis mun syntäreinä Düsseldorfiin juhlimaan, mutta kun laitoin heille viestiä, niin ei mitään vastausta. Outoa. Ymmärsin vihjeen, ja vaivuin epätoivoon. Yksin ei voi minnekkään mennä, eikä täällä oikeen ketään muitakaan ole, keiden kanssa voisi mennä baariin ja vetää kunnon perseet. Mun työkaveri Janina on muuten kyllä hauska, mutta se ei juo ollenkaan, joten se ei sitten oikeen sovi kuvioon. Epätoivoissani sitten lähetin viestiä Steffille, joka oli ollut myös edellisessä paikassa leiriavustajana. Ei oltu niin paljon tekemisissä kun Mirin ja Cynthian kanssa, mutta kyllä mekin yhdessä hengattiin. Ja muistin, että Steffi asuu suht lähellä, Aachenissa, jonne on vaihtoineen parin tunnin junamatka. Kaikeksi onneksi Steffi oli innoissaan mun ideasta.

Perjantaina oli sitten pienimuotoiset juhlat tallin väen kesken. Seurattiin eka ratsastustunteja, juotiin vähän kaljaa, ja sitten Ulli taiko sangriasta, kuoharista ja viinasta boolin. Kuunneltiin jotain 80-luvun musiikkia ja dokattiin. Booli nous ihan kivasti päähän, naurettiin kaikille tyhmille jutuille ja lopuks sain vielä kakun. Booli teki sellaset tepposet, että päätin joskus kello yhen aikaa mennä nukkumaan, koska aamulla olisi kumminkin töitä. Kävin vessassa, ja jotain paranormaalia tapahtui, koska kun menin sänkyyn ja katsoin kelloa, se oli jo puoli kolme. Olin siis joutunut vessassa madonreikään ja matkannut puoltoista tuntia tulevaisuuteen, tai sitten sammahdin vessaan siksi ajaksi. Aamulla heräsin vieläkin aika sekaisin 10 minuuttia ennen töiden alkua, puin nopeesti jotain päälle ja vipelsin alas. Christel katsoi mua huvittuneesti, ja kysyi, onko pää kipeä. Ei ollut ei, mutta heikotus teki silti lannan luonnista hieman tavallista hankalampaa. Selvisin aamutallista kuitenkin suomalaisella sisulla, ja menin päikkäreille latautumaan iltaa varten, kun lähtisin Steffin luo Aacheniin.

Selvisin matkasta, ja Steffi haki mut juna-asemalta. Poikettiin mäkkäriin, jossa hoidin hampurilaisaterialla viimeisetkin darran rippeet pois. Käytiin kaupassa, meikattiin ja aloteltiin siinä samalla. Vaikka ei tunnetaka kovin hyvin, oltiin kahestaan, ja puhutaan eri kieltä, niin se ei silti ollu kiusallista. Juteltiin kaikesta, vähän henkilökohtasimmistakin asioista. Sitten saatiin kyyti baarin. Kun mentiin sisään ja sanoin portsareille että mulla on synttärit, niin pääsin ilmaseks sisään ja pullon skumppaa! Oltiin suht aikasessa liikkeessä, joten ihmiset hengas omissa klikeissään eikä kukaan viel tanssinnu. Juotiin skumpat ja haettiin drinkkipoletteja. Illan juoma oli Vodka-E. Kun aikaa ja juomaa kulu, niin me ja muut päästiin enemmän tunnelman. Tanssittiin ja juteltiin ihmisten kanssa. En ollu missään vaiheessa liian kännissä, joka yleensä tuppaa olee mun ongelma, vaan kokoajan hyvässä nousuhumalassa. Siel oli paljon kuumii jätkii, ja yhen kanssa päästiin vähän läheisimpiinkin tunnelmiin. Steffikin pokas jätkän, ja siin pelleillessä yö sit menikin. Kello oli jo 5 aamulla kun lähettiin. Mentiin tietysti suoraan nukkumaan.

Aamulla sitten käytiin läpi yön tapahtumia. Hoettiin vaan, kuinka sairaan hauska ilta se oli ollu. Iltapäivällä hyppäsin junaan ja ostin matkaevääksi kolme juustohampurilaista. Kun yritin mennä kotona nukkumaan, niin tuli liskojen yö. Nyt sitten on taas viikko vierähtänyt työn merkeissä. Oon ollu vähän kipee ja nukkunu melkeen koko vapaa-ajan. Ratsastanu en oo nyt ollenkaan. Oisin ehkä halunnu, mutta kun kukaan ei oo mulle sitä ehdottanu, niin en viitti ite mennä kysymään. Kattoo sitten mitä tää viikonloppu tuo tullessaan. Mitään bileitä ei kyllä varmaan, nyt otetaan välillä rauhallisesti.

Tavallinen viikko?

Taas on viikko vierähtäny. Oon ollu laiska, enkä oo päivitelly, mutta ei täällä mitään maailmaamullistavia asioita oo nyt tapahtunukaan. Viikolla on aina se sama työrytmi, välillä tulee jotain pieniä kommelluksia hevosten kanssa, kuten roska-auton ja 3-vuotiaan Copan ja Donin kanssa. Siitäkin selvittiin säikähdyksellä, mutta tämän ja muiden tilanteiden takia oon alkanu vihaamaan ketjuriimunnaruja. Se on hyvä väline varsinkin näiden nuorten hevosten kanssa, mutta sitten kun jotain tapahtuu, niin siinä on kyllä omatkin näpit aika kovilla. Se ketju on ihan liian pitkä, ja kun pitää siitä rautaketjusta kiinni ja hevonen nykäsee, niin se tekee aika kipeää. Päivärutiineja on rikkonu myös olkipaalien kuljetukset. Ei sitä tajua muuten kun tallitöissä, kuinka helvetin paljon hevoset syö väkirehuja ja heinää, ja kuinka paljon ne tarvitsee olkea. Voin sanoa, että ne määrät on paljon, ja olkea tuodaan siis tasaiseen tahtiin. Viikolla purettiin ja pinottiin uudestaan pari tällästä rekkaa, kyllä siinä on käsilihakset kovilla. Meijän piti nyt pinota tosi pieneen tilaan tallin käytävälle, koska muut paikat oli täynnä. Siinä pitää siis pinota aika korkea torni, ja se on kyllä hauskaa kiivetä sinne ylös ja kasata sitä jättimäistä olkipalapeliä.

Keskiviikkoilta eroaa hieman muista illoista, koska sillon tallin vakioporukalla on illallinen. Kaikki porukkaan kuulivat valmistavat vuorollaan illallisen, ja mäkin pääsen nyt "perheeseen" kuuluvana nauttimaan pöydän antimista. Keskiviikkona olin illalla tarpeeksi pirteä, joten menin mukaan ratsastustunnille. Ratsastin Sportylla, joka on vireä ja nätti 5-vuotias iso poni. Tunti ei mennyt ihan nappiin, koska nyt ratsua ei tarvinnut ajaa eteen, vaan pidättää. Lopputunnista se lopetti kuitenkin osaston perässä juoksemisen, ja kuunteli. Ratsastuksen jälkeen söin sitten muiden kanssa, ja otin tunnin päälle olutta. Syömisen jälkeen juotiin lisää ja juteltiin monta tuntia. Oli se vähän ihmeellistä juoda mua niin paljon vanhempien seurassa, kaikki oli siinä 40-60v välillä. Mutta hauskaa oli, kai munkin pitää pikkuhiljaa hyväksyä, että kuulun jo aikuisiin. Vaikka ei se siltä todellakaan tunnu.Loppuviikosta päästiin sitten ikävempiin hommiin. Yksi shettiksistä oli jo niin vanha, huonohampainen ja laiha, että se piti viedä teurastamolle. Lähdin Ullin mukaan. Laitettiin poni koppiin, ja ajettiin parinkymmenen minuutin matkan päässä olevalle pienelle kotiteurastamolle. Poni, Knut, meni talliin, jossa oli kolme muutakin hevosta. Sitten mentiin teurastajan kotiin kahville, koko paikka oli siis asuintalon yhteydessä, pieni paikka. Vaikka kaikki oli siistiä, niin paikasta tuli silti ikävä tunnelma.Sitten kun mulla vihdoin vapaa koitti, niin päätin vähän irtautua tutuista ympyröistä ja lähteä Düsseldorfiin. Ens viikonloppuna mulla on synttärit, joten tarvitsin muutenkin jotain hienoa päällepantavaa. Matka taittui junalla ja ratikalla. Aivan sairaan kalliita muuten junaliput täällä! Tai ehkä se vaan tuntuu kun ei saa mitään opiskelija-alennuksia. Jäin keskustassa pois, ja kun ei ollut karttaa tai mitään, niin seurasin vaan ihmismassaa. Kävelin isoa ostoskatua pitkin, ja kävin kaupoissa. Kaikkialla oli aikamoinen ryysis, ja muutenkin koko paikka oli mulle liian iso ja hämmentävä. Löysin kuitenkin täydellisen ja tosi hyvännäkösen asukokonaisuuden ensviikon bileiden varalle. Ja ihanan lämpiman hupparin kylmiä aamuja varten.Sunnuntaina otin sitten aamulla osaa ratsastustunnille. Tällä kertaa tunnin pitikin Ulli eikä Christel, joten se oli hyvin erilainen. Christelin tunneilla yleensä ratsastetaan vaan eri ratsastusradan teitä eri askellajeissa, eikä ratsastuksesta saa oikein kommenttia. Ulli kuitenkin puuttu kaikkiin virheisiin, joten jotain pääsi siis oppimaankin. Mun istunta oli erimerkiks väärä, joten pääsin sen nyt korjaamaan. Tuntia oli aika rankka ja vaikea, mutta omasta ratsastuksesta sai palautetta ja parannusehdotuksia, joka oli hyvä. En oo ollu tunneilla sitten ylä-asteaikojen, joten oli aikakin saada hommat kuntoon. Ratsastin taas Nelellä(kuvassa), joka on ihan kelpo poni. Saa kuitenkin ihan kunnolla työskennellä, että se menee tempossa ja kuuntelee. Kyllä sen huomasi, että kun istui oikein, niin hevonenkin kuuntelee paremmin. Tästä se oppiminen nyt vasta alkoi, ja lisää on luvassa.

Vitutusta ja kakkua

Täällä on nyt ollu aika rankkaa työtä, kun kaks työntekijää, jotka normaalisti tekee aamutallin, on lomalla. Hoidetaan kaikki siis kolmeen pekkaan Christelin ja Janinan kanssa, joka on mun ikänen harjottelijatyttö täällä. Vapaata ei liiemmälti nyt oo, ja sekin kaikki menee sitten Sinkkuelämän kattomiseen tai nukkumiseen. Tällä viikolla en oo ratsastanu, kerran ois ollu tilaisuus, mut valitsin mielummin sängyn. Mikä ihme, ilmasta ratsastusta ja mielummin nukun!! Parin viikon päästä kun ne työntekijät tulee takas, niin sitten meillä onkin paljon vähemmän tekemistä.

Liian nopea työtahti alkaa taas vähän tuoda mun huonoja puolia esiin. Janinan kanssa meillä on yleensä ihan hauskaa, juttua riittää siihen malliin että voitais olla työn ulkopuolellakin kavereita, mutta kauheessa kiireessä asia on eri. Aamutalli tehään vielä ilman aamupalaa, eli verensokeritkin on sen verran alhaalla, että tulee oltua vielä vähän huonommalla tuulella. Hyvä ruoka, parempi mieli, ja aamiaisen jälkeen asia onkin toinen. Mutta kun aamulla toisen kottikärry blokkaa koko käytävän tai toinen huomauttaa, että laitoit pellettien sijasta kauraa jonkun hevosen ruokakippoon, niin tekee mieli kyllä heittää ne vitun kaurat ja pelletit pitkin seiniä. Se ei mun tapoihin kuitenkaan kuulu, ainakaan uusien tuttavien kanssa, joten helposti se ärsytys jää sitten päälle. Ja kun vie hevosia ulos jotka jotain hilluu tai tönii, niin tulee aika törkeitä huudeltua niille suomeksi. Mutta onneksi kukaan ei ymmärrä :D

Eilen oli kyllä hauskaa, kun sain päähäni leipoa kakun. Hedelmätarhassa on nimittäin omenapuita, joista välillä aamulla napataan välipalaa. Sitten on päärynäpuu, mutta ne ei oo vielä ihan valmiita. Sitten on luumuja, joita sitten kerättiin kakkua varten. Se puu on aika korkea, eikä maasta käsin hirveesti saatu kasaan, joten sitten lapsuusmuistojen saattelemana kiipesin puuhun. Saalis jäi vieläkin vähän vajaaksi, joten haettiin vielä tikkaat. Leivoin luumurahkakakun, reseptillä jonka löysin netistä ja sovelsin vielä vähän ite. Näiden uuni on ihan outo, joten kakku palo vähän päältä, mutta palaneen kerroksen sai onneks helposti pois. Kaunis se ei ole, mutta muuten tosi hyvää! Tänään kun mulla on vapaata, niin(aamutallin jälkeen..) katoin Sinkkuelämää, otin (liian)pitkät päikkärit ja söin himopalan kakkua. Nyt päätä särkee päikkäreiden jälkeen ja tiedän, etten saa yöllä nukuttua. Mutta toivottavasti tällänen laiskottelu auttaa jaksamaan taas ensi viikon.