Jotain hyvääkin

Vituttaa, että joudun olee täällä viel kaks viikkoa, mut mä sen kestän. Suurin osa näistä leiriavustajista on mukavia, mulla on ne mun hyvät kaverit, ja tallijengiki on eronnu. Suurin ongelma on siis vaan se tallinomistaja. Se on kyl ihan kauhee bitch! Sen pitäis olla niinku mun isäntäperhe, niinku vaihto-oppilaalla, mutta en asu tai syö niiden kanssa tai mitään. Se ei ees puhu mulle, ellen ite kysy jotain, tai heittää vaan jonku ikävän kommentin, johonki mitä sanon. Se ei oo ees kertaakaan kysyny, miten mulla menee! Pitää siis vaan pysytellä pois sen tieltä, ja tehä työni, niin ei pitäis enää suurempaa draamaa syntyä. Nuorisojärjestö Allianssi, jonka kautta tänne tulin, saa kyllä meiliä kun lähen.

On meillä kivaakin, varsinki iltasin, sillon kun jaksan valvoa muiden kanssa. Vähän dokataan ja rupatellaan, kuunnellaan musiikkia ja pidetään hauskaa. Yleensä vedän vähän överiks alkoholin kanssa, mutta täällä on osannu pysyä jotenki kohtuuden rajoissa. Silleen että päässä heittää ja on hauskaa, mutta ei tuu tehtyä tyhmyyksiä, ja seuraavana päivänä pystyy heräämän kello seitsemän. Meillä on jo yks insideläppä sellasesta saksalaisesta laulusta, jossa lauletaan "me juhlitaan siihen asti kunnes poliisi tulee". Lauletaan sitä aina jurrissa, ja jos illalla joku haluaa taas dokata, niin sit kysytään, että tuleeko poliisi taas tänään. Se on muutenki hyvä salasana, koska lapset eivät saa tietä, mitä me iltasin puuhataan. Alkuviikosta alhaalla oli kovatkin bileet, ja pari valvojista oli ollu siinä kunnossa, että oli oksentanu vessaan. Lapset oli sitten nähny sen, ja siitä tuli sit sanomista. Ite olin sillon jo nukkumassa, joka on aika ihme sinänsä. Mä oon yleensä, se joka hölmöilee eniten, mutta nyt olinki kiltein! Tänään illalla ois taas tarkotus poliisin tulla, kuhan pääsen pois täältä yövahdista. Joka pidens mun työpäivää parilla tunnilla lisää...

Haluun pois

Mä haluun oikeesti pois täältä. Muut leiriavustajat painotti mulle nyt, että mun pitää olla tasan yhdeksään asti täällä, ja olla mukana vahtimassa kun lapset menee nukkumaan. Se pilaa aika totaalisesti meijän lenkkisuunnitelmat, joka on oikeesti nyt tärkeetä mulle. Sillä juostessa täältä pääsee hetkeksi pois! Keräsin siis rohkeuteni ja menin kysymään asiaa tallinomistajalta. Mun työaika on nyt siis klo 8.00-21.00 ja jos joutuu yövahtiin, niin vielä pidempi. Aika kaukana kahdeksasta tunnista siis. Menin siis tallinomistajan luo, ja kysyin, että pitääkö mun oikeesti olla täällä ysiin asti. Hän vastasi todella epäkohteliaalla äänellä:"Mitä sä haluut, jotain etuoikeuksia vai? Jos tää ei sulle sovi, niin voit lähtee vaikka samantien kotiin". Sanoin vaan okei, ja lähin siitä pois. Emmä oikeesti pysty olee tollasessa tilanteessa, saatika sitten puolustaa itteeni. Tää on henkisesti jotenki niin raskasta, että ei tarvita paljonkaan, että saa mut itkemään. En mä kotona paljoa itkeskele, ainoastaan yks ihminen pystyy saamaan sen varmasti aikaan. Ja nyt ku mulla on täällä nää pari mukavaa kaveria, niin mua harmittaa, että oon kokoajan surullinen ja huonotuulinen. Yritän kyl parhaani mukaan pitää pokerfacen naamalla ja yrittää vaikuttaa normaalilta, mutta välillä se on vaan mahdotonta. Se on ihanaa, että täällä on ne pari ihmistä, joille voin puhua näist asioista, mutta en haluis kokoajan kuormittaa niitä mun ongelmilla. Varsinkaan, kun ollaan tunnettu vasta vähän yli viikon! Pitää vielä sinnitellä 14. elokuuta asti, ja siitä tulee kyllä todella onnellinen päivä.

Helvetin hyvin menee

Tää paikka on muuttunu parissa päivässä niin sietämättömäks, että en osaa sitä ees sanoin kuvailla. Kaikki alko siitä, kun kuulin mun uudelta ystävältä Cynthialta, kuinka tallinomistaja oli haukkunut mun työsuorituksia. Vaikka teen oikeesti 4 tuntia päivässä enemmän ku mun pitäis, ja mielestäni hyvin. Teen aina kaiken mitä pyydetään, saatan kerran päivässä ottaa 20 minuutin nokoset, en istu kaiket päivät kessulla kuten tallijengi. Tää mun hyvä ystävä kuuluu tekee nyt ratsastuksenopettajan hommia kuten tallijengi, ja he ovat siis läheisimmässä suhteessa tallinomistajaan. Oon siis saanu kuulla sisäpiirin tietoa siitä, kuinka niiden keskustelu on pelkästään kaikkien mollaamista, selän takana juoruamista ja panettelua. Koko juttu on pelkkää valtapeliä, ja tallinomistaja on se pääpiru. Ketään niistä joilla on mitään vaikutuksta mihinkään, ei kiinnosta mun hyvinvointi pätkääkään. Meillä oli mun uusien ystävien Cynthian ja Sarahin kanssa suunniteltu meijän vapaapäiväks masterplan, että mennä tonne kaupunkii, dokataan, mennään klubille ja irtaudutaan näistä sisäsiittosista kuvioista. Meillä kaikilla kolmella ois ollu sama vapaapäivä, jos mä oisin saanu alkaa tehä ratsastuksenopettajan hommia. Täältä lähtee yks pois, eli yksi ratsastuksenopettaja tarvittais lisää. Kukaan muu ei halua tehä sitä, paitsi mä. Voitte varmaan arvata, etten kumminkaan saa tehä sitä, vaan joudun edelleen vahtimaan lapsia ja tiskaamaan astioita. Ne oikeesti tarttis mua, ihan senkin sakia, koska ratsastustunneilla pitäisi olla aina täysi-ikäinen mukana, ja mä oon toinen niistä täysi-ikäsistä. Syy ei voi olla sekään, etten muka osaisi tehä hommaa, koska kaikki tunnit on melkeempä lasten talutustunteja, tai sitten aloittelijoiden tunteja, joilla mennään parit kokorata leikkaat ja ravataan pari pätkää. Kuten sanoin, tää on pelkkää valtapeliä, ja mulle nyt todellakin näytetään, että mulla on vähemmän arvoa kun kanoilla tunkiolla.

Lopputulos on siis, että meillä on eri vapaapäivä, eikä voida toteuttaa meijän suunnitelmaa. Asiasta tekee erityisen ironiseksi se, että mulla oli kahtena edellisenä viikkona sama vapaapäivä kun ratsastuksenopettajilla, mutta nyt se ei maagisesti enää sovikaan. Voitais tietysti kysyy tallinomistajalta, että voisko päivää mitenkään vaihtaa. Mutta, jos nyt se jossain ystävällisyyden puuskassa sen mulle vapaaks antaiski, niin muut leiriavustajat ja tallijengi polttais mut roviolla, koska se ois kukkoilua ja saisin etuoikeuksia. Ja siitä varmasti riittäis juoruttavaa. On mullakin isäntäperhe. Nyt mulla on siis yksinäni päivä vapaa, eli voin pyöräillä Nordeniin, jossa oon ollu jo kaks kertaa, tai pyöräillä keskelle jotain näistä sadoista pelloista. Jes. Vielä kolme viikkoa, en todellakaan tiedä miten tuun kestämään tätä.

Uusia ystäviä

Päivät lasten kanssa menee aina samaa tylsistyttävää rataa, mutta uudet lapset ja uudet leiriavustajat on tuonu tänne taas omat kuvionsa. Oon nyt ystävävystyny kolmen uuden leiriavustajan kanssa tosi nopeesti, ja meillä on aivan mahtava suunnitelma ens viikon vapaapäivän varalle. Ei oo vielä ihan satavarmaa että se onnistuu, mutta kerron siitä sitten myöhemmin lisää. Oon ihmetelly sitä, miten oon näiden uusien tyttöjen kanssa ystävävystyny näin nopeesti. Ne tuli lauantaina, ja jo nyt pystytään puhumaan vähän vaikeammista ja henkilökohtaisimmista asioista, ja nauramaan yhdessä. Kahden tytön kanssa ollaan alotettu lenkkeily, ja se on varmaan osasyy meijän nopeaan lähentymiseen. Ite oon juossu täällä jo pidemmän aikaa, ihan vaan sen takia, että polttaisin edes osan niistä liikakaloreista, jotka tästä epäterveellisestä ruuasta kertyvät. Toissapäivänä he sitten halusivat tulla mukaan, ja juostiin yksi uusi lenkki. Se paljastastui tosi pitkäksi, oli varmaan lähemmäs kymmenen kilometriä, mutta onnistuttiin juoksemaan koko matka. Huomasin, että hyvässä seurassa juokseminen luonnistuu kuin itsestää, eikä se ole läheskään niin rankkaa kun yksin. Meijän suunnitelma ois juosta pitkä lenkki joka toinen päivä, ja lyhyt lenkki joskus välipäivinä, kattoo nyt onnistuuko se.

Uusien lapsien ja uusien ohjaajien myötä on tullut myös uudet draamat. Yksi leiriavustajista on selitellyt täällä huomiohakuiseen tyyliin meille ja myös lapsille kuinka hän on raskaana. On myös yleisessä tiedossa, että hän on ihastunut yhteen leiriavustajaan täällä(poikaan siis), mutta hänen tiedossaan ei ole, että pojalta ei todellakaan heru vastakaikua. Tää aihe jaksaa aina naurattaa meitä. Varsinkin, kun hän eilen osti raskaustestin, ja se paljastui negatiiviseksi! Lisää huumoriarvoa jutulle antoi tarina, kuinka tämä "raskaus" sai alkunsa. Se oli teltassa 20-vuotiaan Philipin kanssa. Myös leiriläisten keskuudessa tapahtuu. Täällä on yksi tyttö, josta kukaan ei oikeen pidä. Hän on vähän outo ja kertoilee ihmeellisiä tarinoita muille, joiden todenperäisyydestä ei ole tietoa. Eilen kun olin tiskaamassa, kuului ruokailuhuoneesta kovaa hälinää. Menin katsomaan, ja sain tietää, että yksi leiriläisistä oli löytänyt terävän veitsen tämän tytön yöpöydältä. Kun asiaa alettiin selvittää, niin tuli ihmi, että veitsi kuuluu tallinomistajalle. Tämä outo tyttö oli siis lavastettu syylliseksi! Jos lavastus ei olisi tullut ilmi, tyttö olisi varmasti lähetetty kotiin. Paljon draamaa siis!

Tänään mulla on vapaapäivä, joka on hyvä, koska eilisestä on pieni darra. Monet meistä juo melkeen joka ilta, mutta mun fysiikka ei kestä juhlimista ja seuraavana päivänä työskentelyä. Eilinen ilta oli kyllä superhauska, ja vodka on täällä naurettavan halpaa. Hoidan vaan darran pois päivällisellä, ja sitten lähten taas kohti Nordenia. Pitää ostaa junaliput, ja haluan muutenkin hetkeksi pois täältä. Sain juuri pari minuuttia sitten kuulla, että tallinomistaja olis sanonu että mä vaan laiskottelen, kun en ollut nyt mun VAPAAPÄIVÄNÄ järjestämässä shettisten talutusratsastusta. Kattoo jos nään sitä, niin ehkä sanon jotain asiasta. Mun työpäivä sen nuorisojärjestön mukaan, jonka kautta täällä oon, on kahdeksan tuntia. Nyt teen 12 tuntia päivässä, ja teen aina mitä mun pitää, ja jos joku kehtaa sanoa että mä LAISKOTTELEN, niin sit mua kyllä suututta. Varsinkin tallinomistaja, joka ei ite oo täällä koskaan paikalla mitään näkemässä! Päivitystä tilanteesta seuraa.

Tallijengi

Lauantaisin tulee aina uudet leirilaiset, ja nyt perjantaina tuli uudet leiriavustajat. Vain "tallijengi" ja minä jäätiin, muut ovat kaikki uusia. Kolme uutta poikaa, ja viisi uutta tyttöä. Vasta porukan vaihtuessa tajusin tallijengin olemassaolon. Tää kuulostaa nyt varmaan hyvin sekavalta, mutta oikeesti se on hyvin yksinkertanen juttu. Eli oon nimennyt tallijengiksi Sandran, Melanien ja Hummelin(Sukunimi, tarkoittaa suomeksi "kimalaista"). Ne on täällä vanhimmat, ja käyny täällä pidempään kun muut. Osa on uusia, ekaa kertaa täällä, kuten minä, ja toiset ollu parikertaa. Tallijengi pitää ratsastustunnit, ja huolehtii muutenkin hevosista. Leiriavustajat on jaettu täällä kahteen ryhmään, "Reitereihin"(ratsastuksenopettajiin) ja "Betreuereihin"(lasten ohjaajiin). Tallijengiläiset ovat siis aina ratsastuksenopettajia, joskus joku auttaa heitä, useimmiten minä. Oon tajunnu tallijengin vallan täällä ja ekasta viikosta lähtien, mutta vasta tänään, kun puhuin muiden uusien tyttöjen kanssa asiasta, se alko ärsyttää mua.
Esimerkiksi ainoastaan tallijengiläisillä on varatut istumapaikat ruokapöydässä. He istuvat aina pöydän päässä, missä myös ruoka on, että he saavat ensimmäisinä ruokaa. He eivät auta ruuan tarjoilussa lapsille, vaan menevät heti istumaan. Kaikki uudet saavat myös neuvoja heiltä, jos tekevät jotain, joka ei heitä miellytä. Mä sain heti ekoina päivinä kommentteja siitä, että täällä on ihan turha meikata. Joo, tajusin sen ekan viikon lopulla itekin, koska se on täällä turhaa ja vie vaan aikaa pois nukkumiselta. Mutta silti se on vähän töykeää sanoa se heti. Mun pitää kans kuulemma pitää hiuksia ponnarilla, ja laittaa otsatukka ylös. Näiden kommenttien kanssa oon pystyny elämään, ja ne on nyt vähentynyki, kun oon kai päässy jonkinlaiseen suosioon. Kun teen aina työni ajallaan, ja talutan lapsia tunneilla aina kun mahdollista, niin saan olla rauhassa. Ei tallijengiläisten toiminta mitään kovin näkyvää ole, tai läheskään kiusaamista, mutta pienet ivalliset huomautukset ovat ärsyttäviä.

Kaikista eniten mua tallijengiläisten vallassa ärsyttää se, että ne on ainoita jotka pääsee ratsastamaan! Ne on käynyt täällä pitkään, tuntee tallinomistajan Anken hyvin, mutta silti se on epäreilua. Me kaikki muutkin voitais ihan hyvin ratsastaa, täällä on paljon hevosia, joista osa ei oo joka päivä edes tunneilla, tai menee puoli tuntia tai tunnin kevyitä käynti-ravi tunteja. Mulle riittäis kerran kaks viikossa yksi tunti, niin oisin iloinen. Ei tallijengiläisetkään joka päivä ratsasta, mutta mitä enemmän sä lapsia talutat, niin sitä enemmän sua vituttaa kattoa kun muut ratsastaa. Kaikista hauskinta on taluttaa jotain lasta, joka ei edes uskalla pitää ohjista kiinni, vaan nojaa harjaan, eikä osaa pitää jalkoja oikeessa kohdassa, vaan pitää niitä niin takana, että siitä tulee melkeen laukkapohkeet, tallin reippaimmalla esteponilla. Kun pitäis ravata, niin on vähän vaikee pidättää sitä ponia pelkällä vasemmalla kädellä... Muttajoo, nää uudet leiriavustajat on ihan kivoja. Tossa iltapäivällä ainakin oli hauskaa kun puhuttiin tallijengistä. Yhteinen vihollinen vahvistaa ryhmää, eikö sitä niin sanota? Ps. Hyppykuvassa on tallinomistaja Anke

Säätiedotus

Pariin päivään en oo jaksanu kirjotella. Mitään kovin erikoista ei oo tapahtunu, päivät menee aina samaa rataa: aamupala klo 7.30, hevosten sisään haku, sitten alkaa ratsastustunnit, klo 12 päivällinen, sitten leikkejä lasten kanssa, klo 14.30 välipala, taas ratsastustunteja, klo 18.00 illallinen, sitten taas leikkejä lasten kanssa, ja klo 20.00 lapset menevät huoneisiin. Illalla on sitten vapaa-aikaa. Jos väsyttää, menen suihkuun ja aikaisin nukkumaan. Jos on vielä virtaa jäljellä, niin voi viettää iltaa muiden kanssa kaljoittelun merkeissä. Sitä oon jaksanu tehä vaan pari kertaa, mutta viimeksi oli kyl aika hauskaa. Sitä iltaa seuraavana aamuna meitä kohtasi taas kepponen: rintsikat oli varastettu meijän laukuista, ja tehty niistä sellanen ketju, ja ripustettu ruokailuhuoneen kattoon!

Täällä on ollu aika lämpimiä päiviä, mutta parina yönä on ollut kauhea ukkonen. Meijän huoneessa on sellanen vino ikkuna, johon sade osuu aika ikävästi. Eikä siinä ole verhoakaan. Yks yö viideltä aamulla oli aivan sairas ukkonen, salamoita tuli siiden tahtiin että tuntui kuin olisi ollut strobovalo päällä, ja ukkonen jyrisi hurjalla voimalla. Myrsky yllätti meijät kerran päivällä, kun oltiin Sandran ja Hummelin kanssa kaupassa. Oltiin matkalla takaisin, kun nähtiin horisontin tummenevan. Kohta ajettiinkin jo myrskyn sisään, jossa oli todella pimeää. Satoi kuin saavista kaatamalla, mutta päästin ehjinä perille.

Tänään oli kumaa ja aurinkoinen päivä. Mulla oli taas vapaata, ja päätin pyöräillä Nordeniin. Sinne on noin 13 km matka, ja kaikki varoittelivat että matka on liian pitkä. Musta se ei ollut liian pitkä, ja aurinko paistoi mukavasti, niin rullasin toppia ylemmäs niin että mahakin sai vähän aurinkoa. Katutyömiehet huusivat mulle jotain, mistä en saanu selvää :D Nordenissa shoppailin vähän, ostin shortsit, pyyhkeen, flipflopit yms pientä. Ehdin ennen iltaruokaa takaisin, ja ehdin ottaa vielä vähän aurikoa pihallakin. Illalla alkoikin sitten kunnon draama. Yksi leiriavustaja on ollut kokoajan hyvin huonosti motivoitunut, ja loukkaantuu jos hänelle asiasta huomauttaa. Hän meni sinne itkemään asiasta lapsille, ja joutui lähtemään kotiin. Nyt sitten kaikki lapset sit itkee täällä...

Huh hellettä

Täällä on eilen ja tänään ollu aivan sairaan kuuma. Eilen oli sellanen kunnon paahtava helle, asteita varmasti varjossa 35, ja aurinko porotti kuumasti. Paloin käsistä ja jaloista, mutta se on onneksi muuttunut jo rusketukseksi. Yöllä satoi, ja tänään oli sellanen kunnon kostea ja kuuma sademetsäilmasto. Vaikea sanoa kumpi on kivempi, koska molemmat ovat aika ikäviä. Aamulla kun laittaa aurinkorasvaa, sitten taluttaa hevosia pölysellä kentällä, hikoilee, laittaa vähän lisää, tekee tallitöitä, niin illalla on sellanen kiva likakuorrutus. Mielummin menis vaikka kaks kertaa päivässä suihkuun, mutta siihen ei oo oikeestaan aikaa. Nyt kun on niin kuuma, niin ei oikeestaan jaksais tehä mitään. Korkeintaan maata jossain rannalla, mutta niitäkään ei ole täällä lähellä. Meri ei ole kaukana, mutta kunnon rantaan on noin 20 kilometriä matkaa, eikä sitä mielellään pyörällä ajaisi. Pakko vaan jaksaa...

Yöjuoksulla

Eilen illalla olin ekaa kertaa vielä niin pirteä, että jaksoin istua muiden kanssa iltaa. Keho alkaa varmaan tottua pienempään unimäärään, kun täällä on jo viikko oltu. Eli istuttiin iltaa, pelattiin tornipeliä ja puhuttiin paskaa. Kello läheni puolta yötä, kun yhtäkkiä Melanie (vanhin täällä, pääratsastuksenopettaja) vastaa puhelimeen, ja huutaa jotain. Kaikki nousee ylös ja alkaa juosta päättömästi ympyrää. Mä en ymmärrä mistään mitään, tajuun vaan huudosta että "hevoset on seonnu ja karannu". Kaikki juoksee ovelle, mutta mulla ei oo kenkiä. Ihmiset on jo pihalla, enkä ehdi ylös hakemaan kenkiä, joten juoksen pimeyteen sukkasilla. Kaikki paahtaa jo täyttä päätä tietä pitkin, ja mennään hevosten laitumen ohi. Ihmettelen ja pingon muut kiinni, ja yritän saada tilanteesta jotain tolkkua, ja sitten ymmärrän, että me matkataan varsalaitumelle. Ympärillä on ihan pilkkopimeää, joten muita joutuu seuraamaan oikeastaan pelkän äänen perusteella. Pellosta kuuluu ihme rapinoita ja ääniä. Kun vihdoin ollaan juostu noin kahden kilometrin matka varsalaitumelle, varsat ovat meitä vastassa. Melanie ja Madelainen sanovat, että jäävät tarkastamaan aidan ja hevoset. Epäilen tilannetta vitsiksi, mutta kukaan ei tiedä mitään. Kävellään takaisin, eikä kukaan oikeen tiedä mitä äsken tapahtui. Istutaan vielä vähän aikaan alhaalla, mutta sitten menen nukkumaan, että jaksan taas huomenna.


Aamupalalla mulle sitte vihdoin selviää, että tilanne oli kepponen meille uusille. Hehheh. Aamupalan jälkeen mennään pitämään ratsastustunteja, ja talutan heppoja kaksi tuntia. Päivä on aivan sairaan kuuma, ja mun kädet palaa jo aamulla. Sitten vahditaan lapsia ja leikitään niiden kanssa, ihan tavallista. Myöhemmin iltapäivällä lapset menevät uimaan, ja Fabian heittää mut vaatteet päällä uima-altaaseen! Lasken kerran vesiliukumäkeä, mutta meen sitten suihkuun, koska taivas menee pilveen. Nyt kello on vasta puol yhdeksan ja lapset ovat menossa nukkumaan, ja kohta taidan minäkin. Huomenna tulee taas uudet leiriläiset, ja se tarkottaa kiirettä!

Antakaa mun nukkua!

Eilen ja tänään aamul oli vähän paska olo, kun kaikille ei oo ihan mun työajat ja oikeudet vapaa-aikaan selviä. Tallinomistaja Anke ei oo oikeestaan koskaan paikalla, tai sitten se huitelee jossain mönkkärillään, joten me 12 leiriavustajaa oikeestaan pyöritetään tätä paikkaa, toki keittäjät valmistaa ruuan. Tulin tänne nuorisojärjestö Allianssin kautta, ja sen sääntöjen mukaan mun työaika on 8 tuntia ja viikossa on yks vapaapäivä. Työaika on nyt oikeesdtaan 12 tuntia, ja jos joutuu yövahtiin, niin vielä pari tuntia pidempi. Ei se nyt niin vakavaa oo, työ ei oo kokoajan raskasta, vaan välillä vaan istutaan leikkikentällä ja vahditaan ettei lapset tipu keinusta, ja jos tippuvat, niin annetaan laastari. Mutta sitten jos välillä oon puol tuntia poissa, vaikka edes sillä välin kun mulla ei oo mitään tärkeetä tekemistä, niin siitä nousee hirvee haloo. En vaan oikeesti pärjää 6 tunnin yöunilla, joten välillä on pakko ottaa pienet nokoset! Oon kyllä selittäny mielestäni tän jutun niille muille, mut ne ei näytä tajuuvan. Tänään mulla oli vapaapäivä, joten sain nukkua niin paljon kun halusin, eli vähän aikaa jaksan taas. Mutta jos tilanne ei muutu, mun pitää kai puhua sille Ankelle. En vaan haluis ns. kannella, koska en haluu olla seuraavaa viittä viikkoa riidoissa ihmisten kanssa!

Eli, tänään mulla oli siis vapaapäivä, joten pyöräilin Greetsieliin. Se on pieni kylä noin 10 kilometrin päässä täältä. Sinne pyöräili suht nopeesti ja tietä ympäröi pellot, pienet talot ja lehmät. Greetsielissä oli pieni satama, ravintoloita ja matkamuistokauppoja. Yritin ettiä ittelleni bikineitä, kun unohdin omat kotiin, mutta en löytänyt. Seuraavana vapaapäivänä pitää sitten pyöräillä Nordeniin, joka on isompi kaupunki, mutta kauempana. Kiertelin pienillä kaduilla ja ostin mansikoita, ja istuin satama-altaan reunalle niitä syömään. Pyöräilin takaisin, ja olo oli jo paljon parempi. Aurinko paisto kirkkaalta taivaalta, ja pyöräily oli kivaa, paitsi että leppäkerttu lensi mun topin sisälle! Kun pääsin takaisin, oli hetken rauhaan, koska lapset olivat lähteneet uimaan. Otin taas nokoset, ja kävin suihkussa. Sen jälkeen kun lapset tulivat, oli sitten ruoka. Kohta tehdään sitten kai nuotio ja paistetaan tikkupullaa! Tänään kun sain nukkua tarpeeksi, niin ehkä jaksan kukkua täällä alhaalla muiden kanssa...

Tällästä tänään

Täss on Tiger, kaunein(ja lihavin) poni täällä<3

Elämä täällä alkaa nyt vakiintua. Leiriläiset on täällä, mä oon tottunu paikkoihin ja ihmisiin, ja päivä kulkee aina samaa rataa. Seinällä roikkuu tehtävälista, eli jokaisella on aina yksi tai kaksi tehtävää päivän aikana. Ite yleensä pidän ratsastustunteja(eli talutan lapsia kun ne ei uskalla ratsastaa ite), taluttelen shettiksiä, vahdin lapsia tallissa yms. Välillä joutuu lakasemaan, putsaamaan tarhoja tai tiskaamaan. Töissä ollaan kuitenkin aamu kahdeksasta ilta yhteentoista, vaikka työsopimuksessa lukeekin kahdeksan tuntia päivässä. Noh, ei se mua niin haittaa, mitä mä nyt yksin täällä keskellä peltoa tekisin. Nukkua vois kyllä saada vähän enemmän, vaikka työ ei sinänsä raskasta ookaan, niin kokoajan joutuu olemaan liikkeessä, ja varsinkin jos taluttaa hevosia kentällä kolme tuntia, niin siinä kyllä aika nopeesti väsähtää. Tänään oli pakko hipsiä kahteen kertaan ylös ottamaan 20 min nokoset, muuten ei pysynyt hereillä. Vaikka kello onkin nyt vasta yhdeksän, meen silti kohta suihkuun ja sitten nukkumaan. Hereillä pitää olla nimittäin viimeistään puoli seitsemän.

Tänään opin muuten kaksi uutta sanaa: Die Wachtel (viiriäinen) ja Notgeil... no, sen jätän nyt kertomatta, ehkä parempi niin :D

Varokaa lapsia

Tänään aamusta se rumba oikeesti sitten alko. Eka haettiin kaikki hepat sisälle ja ratsastettiin kaikki pari. En muistanukaan, että se on ilman satulaa sen verran vaikeempaa, ja toinen poneista vielä pukitteli, joka ei auttanu asiaa. Sitten aamu ysistä asti leiriläisiä alku saapua tasaseen tahtiin. Heti kun oli ratsastusryhmä koossa, alettiin pitää tunteja. Autoin hevosten valmiiks laitossa ja autoin ratsastajia. Täällä on lapsia 7-14 ikävuoden väliltä, ja melkein kaikki on kokemattomia. Näistä 36 lapsesta noin 5 uskals laukata. Eli autoin kersoja selkään ja talutin niitä, joita vielä pelotti. Juoksin siinä kentällä yhteensä varmaan kolmisen tuntia, mutta sehän on hyvää liikuntaa. Varsinki yks tyttö jäi mun mieleen, joka sai tunnille tosi suuren hevosen, joka tallissa vielä vikuroi senverran että itteltäki meinas mennä vati nurin. Visko päätä, töni sillä ja kuopi etukavioilla yms. Se tyttö ei meinannu sit uskaltaa ratsastaa, ois halunnu ainaki pienemmän ja kiltimmän hevosen, mutta sain sen sitten suostuteltua tulemaan tunnille. Talutin sitä melkeen koko tunnin, ja lopuks se uskalt jo mennä yksin. Se oli kyl hienoo.

Kun kaikki tunnit oli ohi, niin sitten meijän piti Fabianin kaa vahtia lapsia leikkikentällä. Ajauduttiin vesisotaan leiriläisten kaa, ja mun vaatteet kastu ihan kokonaan. Sit leikittiin vielä Neelen kaa ja mentiin heinälatoon pelleilemään. Leikittiin piilosta, heiteltiin olkia ja tehtiin pyramidi. Nyt väsyttää kyllä sen verran että uni varmaan maistuu!

Kovaa työtä

v
Aamulla oli herätys jo seitemältä, ja sitten lähdettiin töihin. Kaikki pitää saada siistiksi huomiseksi, kun leiriläiset tulee. Lakastiin koko valtava piha, jonka huomasin olevan aika hyvää kuntoilua. Kädet ja selkä tuli kyl kipeeks. Sit siivottiin tarhoja ja siirreltiin hevosia laitumilta toisille. Päivällinen oli puolilta päivin, ja sillon olikin jo tullut aika kova nälkä. Ruokana oli saksalaisesti bratwurstia. Nyt meillä on parin tunnin paussi, ja sen jälkeen aletaan ratsastaa hevosia. Nyt chillaillaan tässä Fabianin, Madeleinen ja Silken kanssa pihalla ja juodaan kivennäisvettä. Jota täällä juodaan ihan sairaasti, mutta oon jo alkanu tottua siihen. Hengähdystauon jälkeen meijäm pitäis alkaa ratsastaa hevosia, joku viis per naama. Kattoo sitten mitä siitäki tulee...

Uusi kotini

Mä selvisin matkasta ehjin nahoin! Lentsikka Köpiksestä Bremeniin oli joku ihme sardiinipurkki, mut hyvin se ilmassa pysy. Onnistuin löytämään juna-asemalle ja ostamaan lipun, ja vielä jäämäänki oikealla asemalla. Kun päästiin tallille, mut esiteltiin henkilökunnalle ja näytettiin kaikki paikat. Kengittäjätki kohtasin heti, eikä ne todellakaan ollu kuumia! :D Sit vähän pyörittiin, ja menin mun huoneeseen laittaa tavaroita kaappiin, ja tuli sellanen tunne että mitä vittua mä täällä teen. Jätän kaiken tärkeen ja tutun taakse, ja tuun johonki tälläseen kummalliseen paikkaan jossa on outoja ihmisiä puhumaan vierasta kieltä. Ja keskellä peltoa!! Tää tila on siis 100 hehtaarin kokonen, eli mihin tahansa suuntaan sä katotkaan, näkyy vaan peltoa, tai hevosia. Angstasin siinä hetken, otin pienet päikkärit, ja menin takas alas. Talon emäntä Anke anto mulle jätskin, ja mentiin ulos parin muun leiriapulaisen kanssa. Juteltiin siinä vähän ja mulle tuli vähän parempi mieli. Sit mä jäin vahtimaan Anken lasta Neelaa, kun muut meni siivoomaan tallia. Se lapsi on 3-vuotias, mutta se puhuu lakkaamatta ja leikki kaikkii monimutkasii leikkejä. Haettiin sisältä Schleich-hevosia ja uitettiin niitä sellasessa vesiradassa. Vaikka en oo ikinä osannu olla lasten kanssa ja vähän inhoonki niitä, siit tuli tosi paljon parempi mieli. Sitten Neella sano mulle "Du bist mein Freundin" eli sä oot mun ystävä. Aww<3 Sit mentiin olkivarastoon pomppimaan ja leikkimään piilosta.

Kun syötiin välipalaa, katoin aika kauhuissaan niitä täysin valkosia paahtoleipiä joihin laitetaan voita ja suklaalevitettä päälle. Hyi. Yritin ottaa kaikista terveellisimpää mitä sai, valkosta leipää en kyllä ikinä ala syömään! Sitten lähettiin kattomaan heppoja laitumelle, joita täällä on PALJON. 40 hevosta ja ponia, ja joitain vuotiaita lisäksi. Sitten on hanhia, koiria, ankkoja, vuohia, kanoja, riikinkukkoja ja vaikka mitä! Mentiin Anken ja Fabianin kanssa laitumella, ja kaikki hevosen tuli heti meijän luokse rapsuteltaviksi. Suurin osa oli saksalaisia ratsuponeja, sitten oli pari haflingeria, welshejä, knapstrup- ja vuonohevonen risteytyksiä. Oli myös pari isompaa kilpaheppaa ja lisäksi tusina shettiksiä. Ja huomenna meijän kuulemma pitäis neljään pekkaan ratsastaa ne KAIKKI! Mikä hillu härdelli siitäkin tulee?! Laitsakierroksen jälkeen mentiin juomaan parit bisset ulos ja juteltiin. Jotenki tääl tuli heti tosi kodikas tunne, ja puhekin luistaa mulla ihan hyvin. Eiköhän tästä aika kivaa tule! Huomenna tulee n. 10 mun ikästä leiriavustajaa, ja ylihuomenna leiriläiset. Sitten vasta täällä kunnolla alkaa tapahtua!