Haluun pois

Mä haluun oikeesti pois täältä. Muut leiriavustajat painotti mulle nyt, että mun pitää olla tasan yhdeksään asti täällä, ja olla mukana vahtimassa kun lapset menee nukkumaan. Se pilaa aika totaalisesti meijän lenkkisuunnitelmat, joka on oikeesti nyt tärkeetä mulle. Sillä juostessa täältä pääsee hetkeksi pois! Keräsin siis rohkeuteni ja menin kysymään asiaa tallinomistajalta. Mun työaika on nyt siis klo 8.00-21.00 ja jos joutuu yövahtiin, niin vielä pidempi. Aika kaukana kahdeksasta tunnista siis. Menin siis tallinomistajan luo, ja kysyin, että pitääkö mun oikeesti olla täällä ysiin asti. Hän vastasi todella epäkohteliaalla äänellä:"Mitä sä haluut, jotain etuoikeuksia vai? Jos tää ei sulle sovi, niin voit lähtee vaikka samantien kotiin". Sanoin vaan okei, ja lähin siitä pois. Emmä oikeesti pysty olee tollasessa tilanteessa, saatika sitten puolustaa itteeni. Tää on henkisesti jotenki niin raskasta, että ei tarvita paljonkaan, että saa mut itkemään. En mä kotona paljoa itkeskele, ainoastaan yks ihminen pystyy saamaan sen varmasti aikaan. Ja nyt ku mulla on täällä nää pari mukavaa kaveria, niin mua harmittaa, että oon kokoajan surullinen ja huonotuulinen. Yritän kyl parhaani mukaan pitää pokerfacen naamalla ja yrittää vaikuttaa normaalilta, mutta välillä se on vaan mahdotonta. Se on ihanaa, että täällä on ne pari ihmistä, joille voin puhua näist asioista, mutta en haluis kokoajan kuormittaa niitä mun ongelmilla. Varsinkaan, kun ollaan tunnettu vasta vähän yli viikon! Pitää vielä sinnitellä 14. elokuuta asti, ja siitä tulee kyllä todella onnellinen päivä.