Pages

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Yöjuoksulla



Eilen illalla olin ekaa kertaa vielä niin pirteä, että jaksoin istua muiden kanssa iltaa. Keho alkaa varmaan tottua pienempään unimäärään, kun täällä on jo viikko oltu. Eli istuttiin iltaa, pelattiin tornipeliä ja puhuttiin paskaa. Kello läheni puolta yötä, kun yhtäkkiä Melanie (vanhin täällä, pääratsastuksenopettaja) vastaa puhelimeen, ja huutaa jotain. Kaikki nousee ylös ja alkaa juosta päättömästi ympyrää. Mä en ymmärrä mistään mitään, tajuun vaan huudosta että "hevoset on seonnu ja karannu". Kaikki juoksee ovelle, mutta mulla ei oo kenkiä. Ihmiset on jo pihalla, enkä ehdi ylös hakemaan kenkiä, joten juoksen pimeyteen sukkasilla. Kaikki paahtaa jo täyttä päätä tietä pitkin, ja mennään hevosten laitumen ohi. Ihmettelen ja pingon muut kiinni, ja yritän saada tilanteesta jotain tolkkua, ja sitten ymmärrän, että me matkataan varsalaitumelle. Ympärillä on ihan pilkkopimeää, joten muita joutuu seuraamaan oikeastaan pelkän äänen perusteella. Pellosta kuuluu ihme rapinoita ja ääniä. Kun vihdoin ollaan juostu noin kahden kilometrin matka varsalaitumelle, varsat ovat meitä vastassa. Melanie ja Madelainen sanovat, että jäävät tarkastamaan aidan ja hevoset. Epäilen tilannetta vitsiksi, mutta kukaan ei tiedä mitään. Kävellään takaisin, eikä kukaan oikeen tiedä mitä äsken tapahtui. Istutaan vielä vähän aikaan alhaalla, mutta sitten menen nukkumaan, että jaksan taas huomenna.


Aamupalalla mulle sitte vihdoin selviää, että tilanne oli kepponen meille uusille. Hehheh. Aamupalan jälkeen mennään pitämään ratsastustunteja, ja talutan heppoja kaksi tuntia. Päivä on aivan sairaan kuuma, ja mun kädet palaa jo aamulla. Sitten vahditaan lapsia ja leikitään niiden kanssa, ihan tavallista. Myöhemmin iltapäivällä lapset menevät uimaan, ja Fabian heittää mut vaatteet päällä uima-altaaseen! Lasken kerran vesiliukumäkeä, mutta meen sitten suihkuun, koska taivas menee pilveen. Nyt kello on vasta puol yhdeksan ja lapset ovat menossa nukkumaan, ja kohta taidan minäkin. Huomenna tulee taas uudet leiriläiset, ja se tarkottaa kiirettä!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti