Päivät lasten kanssa menee aina samaa tylsistyttävää rataa, mutta uudet lapset ja uudet leiriavustajat on tuonu tänne taas omat kuvionsa. Oon nyt ystävävystyny kolmen uuden leiriavustajan kanssa tosi nopeesti, ja meillä on aivan mahtava suunnitelma ens viikon vapaapäivän varalle. Ei oo vielä ihan satavarmaa että se onnistuu, mutta kerron siitä sitten myöhemmin lisää. Oon ihmetelly sitä, miten oon näiden uusien tyttöjen kanssa ystävävystyny näin nopeesti. Ne tuli lauantaina, ja jo nyt pystytään puhumaan vähän vaikeammista ja henkilökohtaisimmista asioista, ja nauramaan yhdessä. Kahden tytön kanssa ollaan alotettu lenkkeily, ja se on varmaan osasyy meijän nopeaan lähentymiseen. Ite oon juossu täällä jo pidemmän aikaa, ihan vaan sen takia, että polttaisin edes osan niistä liikakaloreista, jotka tästä epäterveellisestä ruuasta kertyvät. Toissapäivänä he sitten halusivat tulla mukaan, ja juostiin yksi uusi lenkki. Se paljastastui tosi pitkäksi, oli varmaan lähemmäs kymmenen kilometriä, mutta onnistuttiin juoksemaan koko matka. Huomasin, että hyvässä seurassa juokseminen luonnistuu kuin itsestää, eikä se ole läheskään niin rankkaa kun yksin. Meijän suunnitelma ois juosta pitkä lenkki joka toinen päivä, ja lyhyt lenkki joskus välipäivinä, kattoo nyt onnistuuko se.
Uusien lapsien ja uusien ohjaajien myötä on tullut myös uudet draamat. Yksi leiriavustajista on selitellyt täällä huomiohakuiseen tyyliin meille ja myös lapsille kuinka hän on raskaana. On myös yleisessä tiedossa, että hän on ihastunut yhteen leiriavustajaan täällä(poikaan siis), mutta hänen tiedossaan ei ole, että pojalta ei todellakaan heru vastakaikua. Tää aihe jaksaa aina naurattaa meitä. Varsinkin, kun hän eilen osti raskaustestin, ja se paljastui negatiiviseksi! Lisää huumoriarvoa jutulle antoi tarina, kuinka tämä "raskaus" sai alkunsa. Se oli teltassa 20-vuotiaan Philipin kanssa. Myös leiriläisten keskuudessa tapahtuu. Täällä on yksi tyttö, josta kukaan ei oikeen pidä. Hän on vähän outo ja kertoilee ihmeellisiä tarinoita muille, joiden todenperäisyydestä ei ole tietoa. Eilen kun olin tiskaamassa, kuului ruokailuhuoneesta kovaa hälinää. Menin katsomaan, ja sain tietää, että yksi leiriläisistä oli löytänyt terävän veitsen tämän tytön yöpöydältä. Kun asiaa alettiin selvittää, niin tuli ihmi, että veitsi kuuluu tallinomistajalle. Tämä outo tyttö oli siis lavastettu syylliseksi! Jos lavastus ei olisi tullut ilmi, tyttö olisi varmasti lähetetty kotiin. Paljon draamaa siis!
Tänään mulla on vapaapäivä, joka on hyvä, koska eilisestä on pieni darra. Monet meistä juo melkeen joka ilta, mutta mun fysiikka ei kestä juhlimista ja seuraavana päivänä työskentelyä. Eilinen ilta oli kyllä superhauska, ja vodka on täällä naurettavan halpaa. Hoidan vaan darran pois päivällisellä, ja sitten lähten taas kohti Nordenia. Pitää ostaa junaliput, ja haluan muutenkin hetkeksi pois täältä. Sain juuri pari minuuttia sitten kuulla, että tallinomistaja olis sanonu että mä vaan laiskottelen, kun en ollut nyt mun VAPAAPÄIVÄNÄ järjestämässä shettisten talutusratsastusta. Kattoo jos nään sitä, niin ehkä sanon jotain asiasta. Mun työpäivä sen nuorisojärjestön mukaan, jonka kautta täällä oon, on kahdeksan tuntia. Nyt teen 12 tuntia päivässä, ja teen aina mitä mun pitää, ja jos joku kehtaa sanoa että mä LAISKOTTELEN, niin sit mua kyllä suututta. Varsinkin tallinomistaja, joka ei ite oo täällä koskaan paikalla mitään näkemässä! Päivitystä tilanteesta seuraa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti