Tallijengi

Lauantaisin tulee aina uudet leirilaiset, ja nyt perjantaina tuli uudet leiriavustajat. Vain "tallijengi" ja minä jäätiin, muut ovat kaikki uusia. Kolme uutta poikaa, ja viisi uutta tyttöä. Vasta porukan vaihtuessa tajusin tallijengin olemassaolon. Tää kuulostaa nyt varmaan hyvin sekavalta, mutta oikeesti se on hyvin yksinkertanen juttu. Eli oon nimennyt tallijengiksi Sandran, Melanien ja Hummelin(Sukunimi, tarkoittaa suomeksi "kimalaista"). Ne on täällä vanhimmat, ja käyny täällä pidempään kun muut. Osa on uusia, ekaa kertaa täällä, kuten minä, ja toiset ollu parikertaa. Tallijengi pitää ratsastustunnit, ja huolehtii muutenkin hevosista. Leiriavustajat on jaettu täällä kahteen ryhmään, "Reitereihin"(ratsastuksenopettajiin) ja "Betreuereihin"(lasten ohjaajiin). Tallijengiläiset ovat siis aina ratsastuksenopettajia, joskus joku auttaa heitä, useimmiten minä. Oon tajunnu tallijengin vallan täällä ja ekasta viikosta lähtien, mutta vasta tänään, kun puhuin muiden uusien tyttöjen kanssa asiasta, se alko ärsyttää mua.
Esimerkiksi ainoastaan tallijengiläisillä on varatut istumapaikat ruokapöydässä. He istuvat aina pöydän päässä, missä myös ruoka on, että he saavat ensimmäisinä ruokaa. He eivät auta ruuan tarjoilussa lapsille, vaan menevät heti istumaan. Kaikki uudet saavat myös neuvoja heiltä, jos tekevät jotain, joka ei heitä miellytä. Mä sain heti ekoina päivinä kommentteja siitä, että täällä on ihan turha meikata. Joo, tajusin sen ekan viikon lopulla itekin, koska se on täällä turhaa ja vie vaan aikaa pois nukkumiselta. Mutta silti se on vähän töykeää sanoa se heti. Mun pitää kans kuulemma pitää hiuksia ponnarilla, ja laittaa otsatukka ylös. Näiden kommenttien kanssa oon pystyny elämään, ja ne on nyt vähentynyki, kun oon kai päässy jonkinlaiseen suosioon. Kun teen aina työni ajallaan, ja talutan lapsia tunneilla aina kun mahdollista, niin saan olla rauhassa. Ei tallijengiläisten toiminta mitään kovin näkyvää ole, tai läheskään kiusaamista, mutta pienet ivalliset huomautukset ovat ärsyttäviä.

Kaikista eniten mua tallijengiläisten vallassa ärsyttää se, että ne on ainoita jotka pääsee ratsastamaan! Ne on käynyt täällä pitkään, tuntee tallinomistajan Anken hyvin, mutta silti se on epäreilua. Me kaikki muutkin voitais ihan hyvin ratsastaa, täällä on paljon hevosia, joista osa ei oo joka päivä edes tunneilla, tai menee puoli tuntia tai tunnin kevyitä käynti-ravi tunteja. Mulle riittäis kerran kaks viikossa yksi tunti, niin oisin iloinen. Ei tallijengiläisetkään joka päivä ratsasta, mutta mitä enemmän sä lapsia talutat, niin sitä enemmän sua vituttaa kattoa kun muut ratsastaa. Kaikista hauskinta on taluttaa jotain lasta, joka ei edes uskalla pitää ohjista kiinni, vaan nojaa harjaan, eikä osaa pitää jalkoja oikeessa kohdassa, vaan pitää niitä niin takana, että siitä tulee melkeen laukkapohkeet, tallin reippaimmalla esteponilla. Kun pitäis ravata, niin on vähän vaikee pidättää sitä ponia pelkällä vasemmalla kädellä... Muttajoo, nää uudet leiriavustajat on ihan kivoja. Tossa iltapäivällä ainakin oli hauskaa kun puhuttiin tallijengistä. Yhteinen vihollinen vahvistaa ryhmää, eikö sitä niin sanota? Ps. Hyppykuvassa on tallinomistaja Anke