Taas on viikko vierähtäny. Oon ollu laiska, enkä oo päivitelly, mutta ei täällä mitään maailmaamullistavia asioita oo nyt tapahtunukaan. Viikolla on aina se sama työrytmi, välillä tulee jotain pieniä kommelluksia hevosten kanssa, kuten roska-auton ja 3-vuotiaan Copan ja Donin kanssa. Siitäkin selvittiin säikähdyksellä, mutta tämän ja muiden tilanteiden takia oon alkanu vihaamaan ketjuriimunnaruja. Se on hyvä väline varsinkin näiden nuorten hevosten kanssa, mutta sitten kun jotain tapahtuu, niin siinä on kyllä omatkin näpit aika kovilla. Se ketju on ihan liian pitkä, ja kun pitää siitä rautaketjusta kiinni ja hevonen nykäsee, niin se tekee aika kipeää. Päivärutiineja on rikkonu myös olkipaalien kuljetukset. Ei sitä tajua muuten kun tallitöissä, kuinka helvetin paljon hevoset syö väkirehuja ja heinää, ja kuinka paljon ne tarvitsee olkea. Voin sanoa, että ne määrät on paljon, ja olkea tuodaan siis tasaiseen tahtiin. Viikolla purettiin ja pinottiin uudestaan pari tällästä rekkaa, kyllä siinä on käsilihakset kovilla. Meijän piti nyt pinota tosi pieneen tilaan tallin käytävälle, koska muut paikat oli täynnä. Siinä pitää siis pinota aika korkea torni, ja se on kyllä hauskaa kiivetä sinne ylös ja kasata sitä jättimäistä olkipalapeliä.
Keskiviikkoilta eroaa hieman muista illoista, koska sillon tallin vakioporukalla on illallinen. Kaikki porukkaan kuulivat valmistavat vuorollaan illallisen, ja mäkin pääsen nyt "perheeseen" kuuluvana nauttimaan pöydän antimista. Keskiviikkona olin illalla tarpeeksi pirteä, joten menin mukaan ratsastustunnille. Ratsastin Sportylla, joka on vireä ja nätti 5-vuotias iso poni. Tunti ei mennyt ihan nappiin, koska nyt ratsua ei tarvinnut ajaa eteen, vaan pidättää. Lopputunnista se lopetti kuitenkin osaston perässä juoksemisen, ja kuunteli. Ratsastuksen jälkeen söin sitten muiden kanssa, ja otin tunnin päälle olutta. Syömisen jälkeen juotiin lisää ja juteltiin monta tuntia. Oli se vähän ihmeellistä juoda mua niin paljon vanhempien seurassa, kaikki oli siinä 40-60v välillä. Mutta hauskaa oli, kai munkin pitää pikkuhiljaa hyväksyä, että kuulun jo aikuisiin. Vaikka ei se siltä todellakaan tunnu.
Loppuviikosta päästiin sitten ikävempiin hommiin. Yksi shettiksistä oli jo niin vanha, huonohampainen ja laiha, että se piti viedä teurastamolle. Lähdin Ullin mukaan. Laitettiin poni koppiin, ja ajettiin parinkymmenen minuutin matkan päässä olevalle pienelle kotiteurastamolle. Poni, Knut, meni talliin, jossa oli kolme muutakin hevosta. Sitten mentiin teurastajan kotiin kahville, koko paikka oli siis asuintalon yhteydessä, pieni paikka. Vaikka kaikki oli siistiä, niin paikasta tuli silti ikävä tunnelma.Sitten kun mulla vihdoin vapaa koitti, niin päätin vähän irtautua tutuista ympyröistä ja lähteä Düsseldorfiin. Ens viikonloppuna mulla on synttärit, joten tarvitsin muutenkin jotain hienoa päällepantavaa. Matka taittui junalla ja ratikalla. Aivan sairaan kalliita muuten junaliput täällä! Tai ehkä se vaan tuntuu kun ei saa mitään opiskelija-alennuksia. Jäin keskustassa pois, ja kun ei ollut karttaa tai mitään, niin seurasin vaan ihmismassaa. Kävelin isoa ostoskatua pitkin, ja kävin kaupoissa. Kaikkialla oli aikamoinen ryysis, ja muutenkin koko paikka oli mulle liian iso ja hämmentävä. Löysin kuitenkin täydellisen ja tosi hyvännäkösen asukokonaisuuden ensviikon bileiden varalle. Ja ihanan lämpiman hupparin kylmiä aamuja varten.
Sunnuntaina otin sitten aamulla osaa ratsastustunnille. Tällä kertaa tunnin pitikin Ulli eikä Christel, joten se oli hyvin erilainen. Christelin tunneilla yleensä ratsastetaan vaan eri ratsastusradan teitä eri askellajeissa, eikä ratsastuksesta saa oikein kommenttia. Ulli kuitenkin puuttu kaikkiin virheisiin, joten jotain pääsi siis oppimaankin. Mun istunta oli erimerkiks väärä, joten pääsin sen nyt korjaamaan. Tuntia oli aika rankka ja vaikea, mutta omasta ratsastuksesta sai palautetta ja parannusehdotuksia, joka oli hyvä. En oo ollu tunneilla sitten ylä-asteaikojen, joten oli aikakin saada hommat kuntoon. Ratsastin taas Nelellä(kuvassa), joka on ihan kelpo poni. Saa kuitenkin ihan kunnolla työskennellä, että se menee tempossa ja kuuntelee. Kyllä sen huomasi, että kun istui oikein, niin hevonenkin kuuntelee paremmin. Tästä se oppiminen nyt vasta alkoi, ja lisää on luvassa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti