Ylhäällä on kaunis huoneeni.Täällä on nyt melkeen viikko oltu, ja hyvin oon päässy työn makuun. Ei se hevostallin pitäminen mitään rakettitiedettä ole, ja ihan hyvin oon oppinu nyt päivärytmin. Kolme kertaa päivässä hevoset ruokitaan, kerran annetaan heinää. Hevosia viedään myös päivän mittaan ulos eri laitumille. Heinän antamisen jälkeen koko talli pitää sitten myös lakaista. Pari puolalaista työntekijää tekee boksien siivoomisen, mutta ensi viikolla niillä on lomaa, joten joudutaan tekemään kaikki yksin Christelin kanssa. Välillä on sitten niitä erikoishommia, kuten olkipaalien pinoaminen. Eilen tuli kaksi jättimäistä kuormaa olkipaaleja, ja pinottiin niitä tallin ylisille. Siinä meni kauan ja siellä ylhäällä oli tosi kuuma, mutta eipähän tarvitse enää lenkkeillä kun tekee kunnolla töitä. Tapahtu myös jotain jännää, kun löydettiin yhden olkipaalin sisältä yllätys. Yhtäkkiä kuului kauhea vinkuna, ja huomattiin, että yhden paalin sisälle oli joutunut kaninpoikanen. Se oli puoliksi paalin sisällä ja naru painoi sitä kylkeen. Avattiin paali, viettiin pupu alas muiden tallilaisten hoiviin ja jatkettiin töitä.
Toinen uusi juttu sitten oli irtohypytys. Rakennettiin maneesin molemmille pitkille sivuille esteet, ja seisottiin Ullin kanssa sitten lähettä lyhyttä sivua. Ei siis rakennettu mitään kujia, vaan meillä oli juoksutusraipat kädessä ja niillä ohjattiin hevosia menemään uraa pitkin. Ensin hyppäsi 3-vuotias Don Roger, joka kuuluu mun suosikkeihin. Se on iso raudikko, joka on niin nuoreksi ja suureksi todella rauhallinen. Se hyppäsi hyvin, mutta sai kyllä olla tarkkana, ettei se oikonut. Sitten autoin vielä yhden kanssa, ja Ulli hoiti homman loppuun yhden toisen tallilaisen kanssa.
Ei elämä täällä pelkkää työtä ole, vaan myös hupia. Kuten Ulli sanoikin, jos teen työni hyvin, niin saan myös etuja. Kuten ratsastus, jota olen saanut nyt pari kertaa tehdä. Toisella kerralla ratsastin Shadowlla, se oli ihan mukava poni. Vauhdikkaampi kuin edellinen, kulki hyvin eteenpäin ja suurimman osan ajasta hyvin kuolaimella, mutta kuten kai suurin osa niin yritti huijata kulmissa. Huomenna pääsen taas ratsastamaan, ellen ole lannanluonnin jälkeen ihan poikki, ja Ulli lupasi myös että ensi viikolla pääsen mukaan maastoon! Tää isäntäperhe on siis aivan erilainen. Puhuu mun kanssa, opettaa mulle uusia asioita, kehuu mun työpanosta ja huolehtii että mulla on kaikki hyvin. Jos mulla on joku työ, niin teen sen kunnolla, ja täällä se on myös huomattu. Ne sanoo sen ääneen, ja eilen illalla Christel anto mulle extrana 30 euroa :D Musta huolehditaan, kysytään, että onko kaikki hyvin, ja katotaan, että oon terve. Esimerkiks mulla on ollu nyt vähän yskää ja kurkku kipeenä, niin sain siihen kysymättä lääkettä. Kaikki on todella hyvin siis, ja täysin päinvastoin kuin edellisessä paikassa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti