Mä olen rakastunut

Nyt kun mun aika täällä lähenee loppuaan, niin mun kiinnostus on laskenu ihan nolliin. En kestä näistä lapsia yhtään, eikä mua todellakaan huvita tää työnteko yhtään. Teen kuitenkin kaikki mun pakolliset työt, mutta muuten pidän siestaa röyhkeesti keskellä päivää. Tai oikeestaan ei siinä mitään väärää oo, koska jos mulla sopimuksen mukaan mulla on 8 tunnin työpäivä, eikä kukaan kerro mulle millon voin pitää tauon, niin päätän sen sitten ite. Kyllä mä tajuan, että se on huomattu, ja että muut ei tykkää siitä, mutta mua ei oikeesti jaksa enää vähempää kiinnostaa. Jos se on ongelma, niin sanokoot sitten suoraan. Mutta tänään mulla oli taas vapaata, ja siitä onki paljon mukavempi kirjottaa. Ja päästäänkin sitten otsikon aiheeseen...

Pyöräilin siis eilen taas Nordeniin Mirin ja Cynthian luo. Heillä oli kuitenkin aamulla töitä tiedossa, joten ei voitu dokata. Tapasin kuitenkin Cynthian 23-vuotiaan siskon Saskian. Ei keritty illalla paljon enää mitää tekemään, vaan mentiin melkeen heti nukkumaan. Aamulla meillä oli taas ihana aamupala, ja sitten pyöräiltiin työpaikalle. Hengasin siinä vähän aikaa, sitten kävelin rannalle ja luin hetken aikaa lehteä ja otin aurinkoa. Tuuli kuitenkin aika kovasti, joten lähdin takaisin, ja kävin ostamassa vähän pakollisia tarvikkeita kaupasta. Sitten menin takaisin kämpille, ja lähettiin Cynthian äidin ja Saskian kanssa kohti tallia. Oli sovittu, että mentäisiin Saskian kanssa kahestaan ratsastamaan, koska tytöillä oli töitä. Se sopi mulle, mitä vaan kunhan pääsisin ratsastamaan. Ja Saskia vaikutti yhtä mukavalta kuin siskonsakin. Cynthia ja Miri olivat käyneet paikassa kerran aiemmin, ja se oli kuulemma hyvä. Ei mitään sellaista kuin edellisessä paikassa! Cyntia oli päässy jopa ratsastamaan yksityisella kilpatason kouluhevosella, joka oli ollut kuulemma todella mahtava. Kun päästi tallille, huomasin, että se oli ihan eri tasoa kun mun työpaikka. Siisti ja suuri. Mentiin sisälle, ja sain kuulla, että mäkin saisin ratsastaa sillä hienolla kouluhevosella! Olin toivonut sitä salaa, ja olin onnesta soikea. Laitettiin hevoset kuntoon, ja mentiin kentälle.

Oon ratsastanu kauan, mutta oon kuitenkin aika puskailija. Oon käyny ratsastuskoulun tunneilla vähän yli kuus vuotta, mutta ei ne tunnit mitään hyvälaatusia ollu. Elämäänsä kyllästyneitä kehäraakkeja kaikki, joten kypsyin siihen touhuun. Kyllähän siellä ratsastamaan oppi, mutta siitä lähtien oon menny eniten issikoilla, käyny leireillä, vaelluksilla ja maastossa menny. Eli en mä kummosia osaa. Ja nyt kun pääsin tälläsen ison hannoverilaisen selkään, niin tunteet oli aluks aika sekavat. Ensinäkin se oli iso! Eniten oon menny issikoilla, joten pitkänä tyttönä oon ollu aina lähellä maata. Mutta nyt nousin sinne korkeuksiin, ja pelkästään liikkelle lähtö oli jännittävää. Meillä ei ollu opettajaa, joten saatiin ratsastaa itsenäisesti. Mun ratsu oli kuitenkin yksäri, ja omistaja oli kentällä kattomassa, ja anto välillä vähän ohjeita. Menin käynnissä ja ravissa, ja oli jotain todella uutta ja ihmeellistä. Se hevonen oli niin herkkä, meni kuin itestään muotoon ja kuunteli niin hyvin. Se pysähty, kun vähän laitto liikettä vastaan ja kipristi sormia. Ja lähti uudestaan liikkeelle, kun vähän työnsi lantiolla eteenpäin ja antoi millin enemmän ohjaa. Omistaja sanoi useesti, että aja vaan enemmän eteenpäin. Sen ravi oli tosi iso ja lennokas, että keventäessä sai oikeesti tehä töitä. Ja siellä selässä piti kokoajan olla hereillä, se ei todellaan ollu mitään matkustusta. Ja sitten kun sain hevosen kunnon reippaaseen tempoon ravissa, ja kun ajo vielä vähän lisää eteen, niin se meni lisätty ravia. Se vasta hullua olikin! Ja sitten pääsin laukkaamaan. Ei tarvinnu todellakaan mitään vänkäämistä, hienoinen puolipidäte, kevyt apu ja laukka nousi. Ja miten hallittua se olikaan, ja tempoa pysty helposti muuttamaan! Täysin lumoutuneena kokeilin laukannostoa pysähdyksestä. Ei mitään ongelmaa, täydellinen, hallittu laukannosto paikaltaan. Tää hevonen on jumalainen! Ravailin vielä, ja sitten tunti jo loppuikin. Jäähdyttelin Donnan, ja hoidin sen ratsastuksen jälkeen. Kaiken lisäksi se oli vielä hoidettaessa lauhkea kuin lammas, ja nosti kaviotkin itestään ylös. Mä olin aivan myyty! Ratsastuksen jälkeen omistaja sano mulle vielä:"Se ei menny ollenkaan huonosti" ja olin kovin otettu.

Oikeesti, tää hevonen avas mulle ihan uuden ulottuvuuden ratsastukseen. Se oli jotain niin erilaista ja mahtavaa, että vielä 5 tunnin jälkeenkään en pysty ajattelemaan mitään muuta. Se oli vaan niin hienoa! Tunne on aika lähellä rakastuminen tunnetta. Oon vaan niin autuas ja ilonen, että sitä ei pysy mitenkään kuvailemaan. Lähen kuitenkin lauantaina, joten en enää ikinä pääse tän ihanan hevosen selkään. Mutta oon kiitollinen, että sain kokea tän, ja haluun nyt alkaa ihan kunnolla ratsastaa. Kunnon hevosilla!